tiistai 2. joulukuuta 2014

Huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennuksen rakenneversio 1.5

Tämä on avoimen lähdekoodin valmennus, joka muotoutuu uudestaan koko ajan. Tässä viimeisin kehitysversioehdotus:


torstai 27. marraskuuta 2014

Vaeltamisesta ja vertaistuesta









Huomisen vapaaehtoisjohtaja

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Mikä erottaa huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennuksen muista?

Mietimme porukalla pe 20.11. mikä erottaa huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennuksen muista. Kerro ja kommentoi, mikä sinusta tässä on erityistä ja kiinnostavaa? miten tiivistäisit sen?



Mikä tekee Huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennuksesta omalemaisen?
  • valmennus on tehty vapaaehtoisjohtajien, -kouluttajien ja johtamisvalmentajien verkostoyhteistyönä. Tämä on johtamisvalmennusten Linux: avoimen lähdekoodin jatkuvasti kehittyvä verkosto ja valmennus
  •  vastaa parhaiten osallistujien tarpeisiin, koska he ovat olleet sitä itse suunnittelemassa ja voivat osallistua verkoston kautta sen kehittämiseen
  • henkii vapaaehtoisuutta
  • kokoamme parhaat käytännöt kotimaasta ja ulkomailta
  • johtajana saat arvion osaamisestasi ja/tai vahvuuksistasi (360 asteen arvio, DiSC tai vastaava)
  • vertaisryhmissä saat työnohjauksellista tukea työhösi

Mitä huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennus tulee tarjoamaan vapaaehtoisjohtajille?
  • 11 vapaaehtoisten johtamisen eri puolta
  • keinoja johtaa vapaaehtoisia ja muutosta maailman muutoksessa
  • saada oma vapaaehtoisjohtamisen osaaminen näkyväksi (tutkimme eri vaihtoehtoja sertifikaatista open badgeen) Katso esimerkki Britannian vapaaehtoiskoordinaattoreiden sertifioinnista
  • keinot mitata vapaaehtoistoimintaa ja sen vaikuttavuutta
Kenelle?
  • huomisen tekijöille, jotka palavat kiinnostuksesta kehittää itseään ja yhteisöään vapaaehtoisjohtamisessa huomista varten jo nyt
  • johtajille, jotka haluavat ennakoida tulevaisuutta
  • johtajille, jotka uskaltavat unelmoida, kuunnella heikkoja signaaleja ja asettaa tavoitteita niiden pohjalta
Miten?
  • Kolmannes tietoa, kolmannes harjoittelua ja kolmannes uuden tiedon soveltamista omaan toimintaan. Paljon käytännön harjoituksia, työkaluja, menetelmiä, dialogia ja vertaisoppimista. 
  • Kykyjen vahvistaminen, taitojen harjaannuttaminen ja tiedon hankkiminen
  • työelämälähtöinen: pienet muutoskokeilut omassa työssä läpi valmennuksen, jotta opittu saadaan käytäntöön. Muutosprojekteissa hyödynnämme vertaispalautetta.
  • tunnustamme olemassaolevan oppimisen ja tuemme vertaisoppimista. Osallistujien oman kokemuksen ja osaamisen työstäminen yhdessä
  • nykyaikaisen johtamisen työkalut: työnohjaus, vertaisryhmät, valmentaminen (coaching), 
  • kansainvälisyys: parhaiden käytäntöjen hyödyntäminen ja tuominen Suomeen. yhteisen oppimisympäristön luominen yli sektori- ja maarajojen.
Yksi pyyntö: anna oma näkemyksesi tähän!
Tämän tarkoituksena on tiivistää tarina huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennuksesta, jotta voimme helposti kertoa siitä kiinnostuneille.
Jotta saisimme tiivistettyä koko verkoston näkemykset yhteen, niin  kerro sinä miten vastaisit näihin neljään kysymykseen. Tai vielä parempaa, miten tiivistäisit näistä hissipuheen. Älä mieti, vaan vastaa heti!

torstai 25. syyskuuta 2014

Vapaaehtoistyöntekijöiden työnohjaus - Anne Laimio



Vapaaehtoisten työnohjaajana olen tunnistanut tarpeen keskustella tämän kohderyhmän ohjauksen erityispiirteistä sekä tehdä työnohjausta tunnetummaksi vapaaehtoistoimintaa organisoivissa yhteisöissä ja vapaaehtoisille itselleen. Onneksi olen löytänyt uusia ja vähän vanhempiakin artikkeleita ja tutkimuksia, jotka ovat herättäneet ajatuksia ja ne ovat myös innoittaneet tämän artikkelin kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on ollut ikään kuin keskustelua samasta aiheesta kiinnostuneiden ihmisen kanssa. 

Mitä työnohjaus on?

Työnohjaus on inhimillisten voimavarojen kehittämisen muoto – Aili Huhtinen

Työnohjauksen käsite ja sen sisältö eivät ole kovinkaan tuttuja varsin heterogeenisessä vapaaehtoisten joukossa. Työnohjaukseen liittyy yleisesti joitakin harhaan johtavia mielikuvia. Työnohjauksen ydin tulee näkyväksi, kun riisuu sen ympäriltä asioita mitä se ei ole:
·       - se ei ole koulutusta, koska työnohjauksessa ei ole ennalta määrättyä täsmällistä asiasisältöä
·       - se ei ole perehdyttämistä, vaan se osuus vapaehtoisten tukemisessa tehdään työyhteisössä
·      -  se ei ole sovittelua; usein ajatellaan, että vasta sitten tarvitaan työnohjausta, kun asiat ovat solmussa
·      -  se ei ole konsultointia; työnohjaaja ei pyri antamaan selkeitä toimintaohjeita kuulemansa perusteella
·       - se ei ole mentorointia - tarvitsemme kyllä kehittyäksemme esikuvia, joihin samaistua ja joilta kysyä neuvoa, mutta vapaaehtoisten työnohjauksessa kyse ei ole siitä
·      -  se ei ole valmennusta - käsite on lähellä työnohjausta, mutta erona on se, että valmennuksessa asetetaan määrätty konkreettinen tavoite, jonka saavuttamiseen koko valmennus tähtää
·       - se ei ole terapiaa; terapiassa käsitellään henkilökohtaisia asioita, mielen sisältöjä ja niiden merkityssuhteita.

Työnohjaus on omassa vapaaehtoistehtävässä oppimista reflektion avulla 

Reflektion käsite liittyy läheisesti ajatteluun.  Se on mietiskelyä, pohdintaa ja heijastusta, jossa tekeminen ja koetut tapahtumat palautetaan mieleen kaikkine tunteineen. Sen jälkeen reflektioprosessi jatkuu pohdiskelemalla tilannetta ja omaa ja toisten rooleja.  Parhaimmillaan reflektio tuottaa uusia oivalluksia ja toiminnasta tulee entistä tietoisempaa. 

Kun vapaaehtoisten koulutukset ovat suhteellisen lyhyitä, kokemuksellisen oppimisen merkitys korostuu. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön ymmärtämistä. Siitä syytä on perusteltua, että työnohjaukseen osallistuminen on osa vapaaehtoistehtävää, erityisesti niissä tehtävissä, missä tehdään tunnetyötä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Vapaaehtoisten työnohjaus on usein ryhmämuotoista toiminnan tarkastelua ja sen luovaa kehittämistä. Työnohjauksen päämääränä on ohjattavan työn, työroolin ja tehtävään liittyvien suhteiden kehittäminen. Ilmiöitä voidaan tehdä näkyvimmiksi assosiaatiokuvin ja –kortein, symboliesinein tai muilla toiminnallisilla menetelmillä.

Ohjattava on työnohjauksessa aktiivisessa roolissa.  Jotta työnohjauksesta hyötyisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, se vaatii ohjattavalta sitoutumista, suostumista ja opettelemista.  Reflektio tapahtuu dialogisessa keskustelussa, jota myös voi opiskella.  Dialogi perustuu toisen ihmisen arvostavalle, kiireettömälle ja aktiiviselle kuuntelemiselle. Muiden näkökulmat pyritään ottamaan huomioon ja hahmottamaan niitä.  Dialogisessa keskustelussa jokaisen osallistujan puheeseen reagoidaan ja siinä viivytään tarpeeksi kauan.  Sen lopputulos ei ole ennustettavissa, mikä tekee siitä mielenkiintoisen.

Vapaaehtoistyöntekijöiden työnohjaaja

Vapaaehtoistyöntekijöiden työnohjaajan tehtävää pidetään vaativana. Työnohjaajan on hyvä olla ulkopuolinen, mutta kuitenkin tarpeeksi läheltä, että hän ymmärtää vapaaehtois- ja vertaistoiminnan eetoksen. Työnohjaaja asettaa oman kokemuksensa ja ymmärryksensä ohjattaviensa palvelukseen.  Työnohjaaja oppii itsekin koko ajan toisten kokemuksista ja vapaaehtoiset oppivat toinen toisiltaan ja jokainen oppii itsestään toisten avulla. Kun työnohjaaja toimii erilaisten organisaatioiden kanssa, hän kehittyy itse sekä järjestötyön että vapaaehtoistyön monipuoliseksi asiantuntijaksi – vapaaehtoistyötä tehdään tietysti paljon myös järjestöjen ulkopuolella.

Kokemuksesta on hyötyä myös työnohjaajan tehtävässä, mutta työnohjaajan ei välttämättä tarvitse olla ohjattaviaan vanhempi tai kokeneempi alallaan, vaan tärkeämpää on kyky ammatilliseen pohdintaan ja sen ohjaamiseen. Työnohjaajien työtä ohjaavat eettiset periaatteet, joissa tarkastelun kohteena ovat työnohjaajan suhteet tilaajaan ja ohjattavaan sekä työnohjaajaan itseensä. 

Vapaaehtoistyöntekijöiden työnohjaajan ammattitaitoon kuuluu kyky luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, joka mahdollistaa avoimen vuorovaikutuksen.  Tilanne on mahdollinen vain, kun koko ryhmä on aidosti läsnä. Työnohjaaja on myös rakenteiden ylläpitäjä.  Puhuminen ja kuunteleminen vuorottelevat tasapuolisesti ryhmän jäsenten kesken. Ilmapiiriä leimaa rauhallisuus, keskittyneisyys ja turvallisuus. Istunto alkaa ja loppuu sovitusti.

Kokemuksia vapaaehtoisten työnohjauksesta
 
Työnohjaajana toimiessani olen keskittynyt järjestöjen työntelijöiden ja vapaaehtoisten työnohjaukseen. Vapaaehtoisten työnohjauksessa on joitakin erityispiirteitä verrattuna ammattilaisten työnohjaukseen. 

Hankalimmaksi olen kokenut sen, että ohjattavien joukko muuttuu koko ajan; vapaaehtoiset tulevat ja lähtevät, vaikka kyse olisi samasta toiminnasta. Joillakin ohjauskerroilla esittäytyminen on ollut lyhyt aikataulusyistä, vaikka tiedän, että tuttuus edistäisi avointa ja luottamuksellista keskustelua. Olen kokenut, että jonkinlainen esite vapaaehtoisten työnohjauksesta olisi varmaan tarpeen. Sen voisi jakaa uusille ryhmän jäsenille ennen työnohjauksen alkua, niin perusasioiden selventämiseen ei menisi aikaa.

Ohjaajana minun täytyy olla kekseliäs, koska samoja harjoituksia ja menetelmiä ei voi käyttää monta kertaa. Ryhmissä on aina uusien jäsenten lisäksi aiemmin mukana olleita. Haluan pitää mielenkiintoa ja yllätyksellisyyttä yllä – luovuus ja innovatiivisuus olisivat hyviä ominaisuuksia työnohjaajalle.
Ryhmäläisten vaihtuvuuden takia ohjaukset eivät yleensä muodosta etenevää prosessia, eikä teemaa voi syventää tapaamisten myötä. Pitkät kokoontumisten välit ovat myös tyypillisiä. On ihan tavallista, että työnohjausta tarjotaan esimerkiksi vapaaehtoisille vertaisryhmän ohjaajille vain pari kertaa vuodessa – silloin tosin työskennellään pitempään. 

Ohjauksissa haluan vahvistaa vapaaehtoisen identiteettiä – he ovat hakeutuneet ja heidät on valittu tehtävään juuri kokemuksellisen tiedon takia – ei säästösyistä!  Eeva Hannula ajattelee samalla tavalla: ”Vapaaehtoistyön työnohjauksen päämäärä on auttaa ohjattavia kasvamaan ihmisyydessä ja maallikkoauttamisessa. Ihmisenä kasvaminen, mihin ohjaus tähtää, ei sinänsä edellytä ongelmallisia tilanteita.” Tämä lainaus on Hämeen Ammattikorkeakoulun, sosiaali- ja terveysalan työnohjaajakoulutuksen julkaisusta vuodelta 2003.

Työnohjauksen järjestäminen vapaaehtoisille

”Ohjaaja joutuu viemään ohjausprosessia eteenpäin varmoin ottein, vaikka hän on koko ajan epävarma siitä, mitä tuleman pitää.”  Työnohjauksen käsikirja

Työnohjauksen järjestäminen vapaaehtoistyöntekijöille on toiminnan laadun varmistamista ja osoitus vapaaehtoisille, että heistä halutaan pitää hyvää huolta ja työpanosta arvostetaan. Vapaaehtoistoiminta on Suomessa laajaa ja sen arvo tunnustetaan entistä paremmin. Kestävät toiminnan rakenteet, kuten vapaaehtoistoiminnan strategiat ja hyvä johtaminen, eivät kuitenkaan ole vielä kovinkaan yleisiä edes suurimmissa järjestöissä.

Järjestöjen ja muiden vapaaehtoistoimintaa organisoivien yhteisöjen resurssit ovat niukkoja, joten työnohjauksesta on helppo luistaa. Työnohjaus on koettava merkitykselliseksi monella tasolla. Taustaorganisaation, joka maksaa ohjauksen, on ymmärrettävä sen merkitys. Ohjattavan näkökulmasta sen täytyy olla niin mielekästä, että hän motivoituu osallistumaan siihen omalla vapaa-ajallaan. Jokainen työnohjaaja haluaa onnistua työssään ja kokea, että hänellä on jotakin annettavaa ohjattavilleen.

Ammattitaitoisten, pitkän työnohjaajakoulutuksen suorittaneiden työnohjaajien palkkaaminen vapaaehtoisten työnohjaajiksi on vielä melko harvinaista. Suomen Mielenterveysseura on järjestänyt vapaaehtoisten työnohjaajakoulutusta jo vuodesta 1995. Koulutukseen ja työnohjaajiksi on etsitty ammatti-ihmisiä, joilla on ollut työssään yhteyksiä mielenterveyspalveluihin. He ovat olleet kokeneita, tehtävään soveltuvia henkilöitä ihmissuhdealoilta ja ovat itsekin toimineet vapaaehtoisina tukihenkilöinä.  Lyhyemmän ”tukiohjaajamoduulin” suorittaneet ovat toimineet tukihenkilötyön ohjaajina, eivätkä he ole käyttäneet työnohjaaja nimikettä. Pidemmän koulutuksen laajuus on ollut 11 opintoviikkoa.

Stella Björkholm ja Sami Hiltunen tutkivat opinnäytetyössään työnohjauksellisen työotteen sopivuutta nuorten vapaaehtoisen koulutukseen ja työn tukemiseen seurakunnassa; nuoret vapaaehtoistyöntekijät olivat kerhonohjaajia. Björkholm ja Hiltunen nimesivät vertaistukea tarjoavat työnohjaukselliset ryhmät kasvuryhmiksi. He halusivat erottaa kasvuryhmät työnohjauksesta, jota tekevät pitkän työnohjaajakoulutuksen läpi käyneet työnohjaajat.  Kasvuryhmien ohjaajille järjestettiin vain perehdytys työnohjaukselliseen työotteeseen ohjaustyössä. 

Kun kysyin omilta kollegoiltani, mikä heille tuo varmuutta ohjaustilanteisiin, he mainitsivat muun muassa nämä: hyvä valmistautuminen, hiljentyminen ja mielikuvatyöskentely ennen ohjausta, kokemus, peilaus, palaute ohjattavilta, ryhmän tuki ja oma työnohjaus. Pitkän työkokemuksen lisäksi heillä on 60 opintopisteen laajuiset työnohjaajaopinnot.

Käytännössä vain harvat vapaaehtoistyöntekijät saavat työnohjausta työnohjaajatutkinnon suorittaneilta; joskus se voi tosin olla työnohjaajan vapaaehtoistyötä. Usein työnohjaajana toimii kokenut ammattilainen, joka on kokenut ryhmänohjaaja ja tuntee sitä maailmaa, missä vapaaehtoiset työskentelevät. 

Vaikka he olisivatkin taitavia vuorovaikutuksessa ja tuntisivat vapaaehtoistoimintaa, he tuntevat kuitenkin usein epävarmuutta toimiessaan työnohjaajan roolissa. Mielestäni olisi hyvä, jos Suomen Mielenterveysseuran aloittama, lyhyt työnohjaukseen perehdyttävä koulutus jatkuisi jossakin muodossa. Vapaaehtoisten oikeus työnohjaukseen ei saisi jäädä sen vuoksi, että ammattilaisohjaukseen ei ole varaa. 

Työskentelyvarmuutta voisi lisätä jo se, että työnohjauksessa käytävässä keskustelussa pitäydytään keskeisissä aihepiireissä. Jos työnohjauksen keskustelujen sisältö rakentuu motivaation ylläpitämisestä, oppimisen edistämisestä reflektion avulla sekä jaksamisen tukemisesta, ryhmä ei keskusteluissaan voi lipsua vältteleviin aiheisiin. 

Vapaaehtoisten työnohjauksessa ja työnohjauksessa yleensä, keskustellaan johtamisen teemoista; itsensä johtamisesta, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja toiminnan rakenteista. Samaa asiaa voi lähestyä myös yksinkertaisten kysymysten avulla; kuka olet? mitä teet? miksi teet?
Odotukset vapaaehtoistoiminnan suhteen ovat kasvussa ja järjestöjen on kehitettävä toimintaansa, yksi työkalu siihen voi olla työnohjauksen järjestäminen.

Oman ohjaustoiminnan herättämien ajatusten lisäksi kirjoittamiseen on innostanut nämä julkaisut:
Alhanen K., Kansanaho A., Ahtiainen O., Kangas M., Soini T, Soininen J. Työnohjauksen käsikirja 2011
Björkholm Stella ja Hiltunen Sami, Ammatillisesti ohjattu kasvuryhmä – työnohjauksellinen ote vapaaehtoistyön tukemiseen. Kehittämishanke Espoonlahden seurakunnassa 2012
Hannula Eeva, Kokemuksia vapaaehtoistyön työnohjauksesta – pohdintoja vapaaehtoisen tukihenkilötoiminnan työnohjauksesta Suomen mielenterveysseuran tukiohjaajakoulutuksessa syksyllä 2003 ja keväällä 2003 – Kirjassa Sosiaali- ja terveysalan työnohjaajakoulutus, Hämeen Ammattikorkeakoulu 2003
Nyyssö Juha, Työnohjaus vapaaehtoistyössä, Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, http://www.kansalaisyhteiskunta.fi/parhaat_kaytannot/tyonohjaus_vapaaehtoistyossa



maanantai 11. elokuuta 2014

Kokonaisuus rakentuu pala palalta. Tule mukaan rakentajaksi!

Haluamme, että huomisen vapaaehtoisjohtaja -valmennus huokuu vapaaehtoistoimintaa. Osallistujat saavat siitä konkreettisia työkaluja omaan ruohonjuuritason toimintaansa. Miten saan vapaaehtoisia toimintaan? Miten innostan? 

Huomisen vapaaehtoisjohtaja -yhteisö on avoin kaikille
Suuri muutos vaatii paljon toteuttajia ja laajan verkoston, johon haluamme kutsua avoimesti kaikki kiinnostuneet mukaan. Yhteisössä on mukana valmentajia, tutkijoita, opiskelijoita, järjestöjä, oppilaitoksia ja opintokeskuksia. Tule mukaan Facebookissa!
Keräämme tietoa, tutkimuksia ja parhaita käytäntöjä vapaaehtoiskoordinaattoreiden wikiin, joka julkaistaan lähiaikoina. Valmennusten sisällöt ovat vapaasti käytettävissä (esimerkiksi CC-lisenssi?), jolloin kaikki omaa vapaaehtoisjohtamistaan kehittävät yhteisöt voivat katsoa mitä he tarvitsevat ja löytää sopivat osaajat yhteisöstä.

Vapaaehtoistoiminnan ammattilaisille tarjoaisimme ammattikorkeakoulujen kanssa pidempää ammatillista lisäkoulutusta, jonka keskeisenä osana olisi oman vapaaehtois- tai työyhteisön kehittäminen oman valmennuksen osana. Haasteena on luoda joustava kokonaisuus, josta voi poimia juuri ne palaset joita tarvitsee. Osallistujia saisi mielellään olla kaksi aina samasta paikasta, jolloin kehittämiseen olisi enemmän resursseja.
Luottamushenkilöille ja muille vapaaehtoisille olisi tarjolla kevyempiä osallistumismahdollisuuksia esimerkiksi opintokeskuksilta. Yhteisön vuosittaisia tapaamisia ja paikkoja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen olisivat esimerkiksi vapaaehtoiskoordinaattoreiden syyspäivät, kansalaisyhteiskunnan tutkimuspäivät ja Soste-risteily.

Seuraavaksi etsimme sopivia paikkoja pilottikoulutuksiin

Uskomme, että parhaat keksinnöt syntyvät tekemisen ja kokeilemisen kautta. Siksi etsimme seuraavaksi paikkoja pilottikoulutuksille yhdelle tai useammalle valmennuksen aiheista:

Osio 1 Motivointi ja kiittäminen

  • innostaminen
  • palautteenanto
  • arvostus, kannustus
  • sitouttaminen, vastuunkanto

Osio 2 Itsensä johtaminen

  • luotettavuus, johdonmukaisuus
  • avoimuus uudelle
  • oma jaksaminen
  • kyky arvioida omaa toimintaa, reflektointi


Osio 3 Inhimillisten voimavarojen ja osaamisen johtaminen

  • tunne porukka
  • olemassaolevan osaamisen ja vahvuuksien hyödyntäminen
  • koulutus
  • tuki arjessa
  • hiljaisen tietämyksen johtaminen
  • tehtävien sovittaminen kiinnostuksen ja ajankäytön mukaan, ks kohta 9

Osio 4 Vuorovaikutus ja viestintätaidot

  • yksilön arvostava kohtaaminen
  • kohderyhmän huomioiminen
  • pelisääntöjen sopiminen yhdessä
  • Kiinnostus prosessia kohtaan
  • avoin tiedonkulku
  • viestinnän kanavat ja mediataidot (sis SOMEn)
  • dialogitaidot
  • Visuaaliset keinot selkiyttämään hahmottamista


Osio 5 Yhteisöllisyys

  • yhteisöllisyyden johtaminen ja ryhmädynamiikka
  • luottamuksen rakentaminen
  • ryhmädynamiikka
  • konfliktien ehkäiseminen, käsittely ja ratkaiseminen
  • tunnejohtaminen


Osio 6 Osallistaminen ja vaikutusmahdollisuudet

  • toimijuuden vahvistaminen ja valtuuttaminen (vallan jakaminen -> delegointi)
  • kuuntelu, luottaminen
  • suunnitteluun osallistaminen
  • fasilitointitaidot
  • innostaminen
  • tehtävien jakaminen, tomintamahdollisuuksien tarjoaminen


Osio 7 Vertaistoiminnan kehittäminen

  • vertaistuki
  • mentorointi


Osio 8 Operatiivinen johtaminen -> organisointi

  • toiminnan suunnittelu ja arviointi (kuka, mitä, miten milloin?)
  • rekrytointi ja perehdyttäminen
  • hommien palastelu
  • projektitaidot: tavoitteellinen projektijohtaminen


  • innostava visio, tulevaisuuden suunta
  • strateginen suunnittelu
  • toimintaympäristön muutokset
  • kokonaiskuva
  • Vapaaehtoistoiminnan johtaminen: mitä rooleja, töitä vapaaehtoisilla on? Miten muuttuvat?
  • ”urakehitys”: pienemmistä tehtävistä isompiin
  • eri asiat motivoi > selvitä kysymällä ja tutustumalla > räätälöidyt tehtävät
  • vapaaehtoisten johtaja vastaa ihmisten muuttuviin tarpeisiin esim. elämän muutokset, fiiliksen sellaisia, jotka tekee vapaaehtoinen vai työntekijä?

 Osio 9 Työnjako ja tehtävien paketointi valmennuksessa
  • muutokset
  • tärkeää miten tehtävästä viestitään
  • entäs jos vapaaehtoisen halut ja taidot ei kohtaa?
  •  Työnjako ja tehtävien paketointi valmennuksessa

Osio 10 Strategian johtaminen vapaaehtoistyön johtamisessa

  • innostava visio, tulevaisuuden suunta
  • strateginen suunnittelu
  • toimintaympäristön muutokset
  • kokonaiskuva
  • Vapaaehtoistoiminnan johtaminen: mitä rooleja, töitä vapaaehtoisilla on? Miten muuttuvat?
  • talous
  • lainsäädäntö
  • tulevaisuusorientatio

Osio 11 Muutosjohtaminen

  • epävarmuuden sieto
  • suunnan näyttäminen
  • luovuus

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä lari (at ) karreinen.org tai Facebookissa .

Mitä kysymyksiä meillä on avoinna nyt?

  • Mitkä ovat mahdollisen tutkimus- ja kehityshankkeen tutkimuskysymykse?
  • Kuinka saamme RAY:n, Sitran, OKM:n ja muita mahdollisia rahoittajia tietoisiksi ja mukaan muutokseen?
  • Mitä saamme tietää kohderyhmän tarpeista Kansalaisareenan ja Helsingin valikon?
  • Miten, kuka ja milloin lähtee rakentamaan pilottia?
  • Mitä resursseja meillä jo nyt on toteutukseen? Mitä vielä tarvitsemme, jotta saamme osallistujat iloisiksi ja tyytyväisiksi?